Mikä saa mieleni liikahtamaan? MIkä saa kehoni siirtymään? Mikä saa aivoni päättämään, tekemään ratkaisuja? Näitä mietin tänään, kun inhottava kevätflunssa pakottaa sohvalle, eikä mielessä oikeasti liikahtele mitään rakentavaa. Jumi kuvastaa parhaiten olotilaani nyt, huonosti valvotun yön jälkeen. Posivittia, Finrexiniä, kuumaa maitokahvia, höyryävää inkiväärijuomaa, eikä mikään enää auta. Myöhästyin lääkkeineni muutamalla tunnilla, jotta niillä olisi ollut flunssaa torjuva vaikutus. Pöh. Inkiväärijuoman väitetään helpottavan myös oireita, joten vuorotellen ryystän sitä ja finrexiiniä.
Inkiväärijuoma on helppo valmistaa: Raasta noin 1 tl tuoretta inkivääriä kiehautettuun vesimukilliseen. Lisää mukiin hunajaa makusi mukaan ja anna hautua pari minuuttia. Purista juomaan sitruunaa, siivilöi ja nauti.
Sohvalla istuskelu ei ole mitään ilman kunnon sohvapsykologisia pohdintoja. Niinpä jumifiiliksistä huolimatta ajatukset kuitenkin kävivät kulkemaan höyryävien lääkejuomien säestämänä. Haluaisin olla kokonaisuus, sellainen kokonaisuus, joka toimii johdonmukaisesti - tunteet, tahto ja toiminta sopusoinnussa. Jos joku näistä kolmesta pulppuilee eri tahtiin, tuottaa impulsseja, jotka ovat vieraita kokonaisuudelle, tasapainosta puuttuu jotain. Silloin on aika pysähtyä, istahtaa kivelle miettimään.
Jos ei tiedä, mihin suuntaan kulkea, ei pidä kulkea mihinkään suuntaan. Ihmisellä vain on kummallinen taipumus kiiruhtaa suin päin jonnekin päin juuri silloin, kun olo on hämmentynyt tai hätäinen. Levottomalla mielellä vikasuunnan valitseminen on todennäköisempää kuin oikean. Joskus toimintakyvyn kadottava, ihmisen niille sijoilleen pakottava kuumetauti on juuri se, mitä mieli tarvitsee, kun se ei muuten suostu pysähtymään paikoilleen. Kun päämäärätön kiiruhtaminen loppuu, edes hetkeksi, saattaa nähdä taas selkeämmin.
Haluan oppia kunnioittamaan omaa temperamenttityyppiäni suhtautumisessani elämään ja tavassani elää. Huomaan keskittyneeni liiaksi toimimaan oikealla tavalla, saavuttaakseni haluamani tavoitteet, ja jättänyt huomioimatta sen, millainen ihminen luonnostani olen. Olen pyrkinyt muuttamaan itseäni ihmiseksi, jollainen haluaisin olla. Ihailemani ihmistyyppi on selkeä, toiminnallinen ja tehokas. Kuitenkin, pohjimmiltani olen intuitiivinen, voimakkaasti tunteva, herkkä ja impulsiivinen. Vasta viime aikoina olen alkanut hyväksyä näitä piirteitäni, ja myös alkanut ymmärtää, miten mahdotonta ja typerää on yrittää muuttua ihmisenä jonkinlaiseksi. Eikö tarkoituksenmukaisempaa ole tulla siksi ihmiseksi, joka olen? Opetella elämään tasapainoisesti sellaisena ihmisenä, jollaiseksi minut on luotu. Tuhoan identiteettiäni - minuuttani - sillä, että yritän häivyttää tuntemukseni ja luonnolliset reaktioni. Jos haluan tulla yhä enemmän omaksi itsekseni, minun täytyy kuunnella tunteitani, ajatuksiani, reaktioitani ja mutustella niitä. Toiminta, päätökset ja liikkeet, ne haluan oppia tekemään tasapainossa tuntemusteni kanssa. Lähellä olevat ihmiset tulee huomioida myös, mutta tasapaino itsensä kanssa on ainoa perusta, jolle muut ihmissuhteet voi terveellä tavalla rakentaa.
Ihmeellisen joustava on ihmismieli. Vaikka kolmisenkymmentä vuotta elää jollakin tietyllä tavalla itsensä sisällä, etsien itsensä ulkopuolelta ihmisen kuvaa, kaiken sen jälkeen voi kuitenkin oppia uusia tapoja olla, elää, ajatella ja suhtautua, kuitenkin omana minunani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti