Ihania tyttöjä!

Hei tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä! Aiheesta lisää YK:n sivuilla: klikkaa tästä. Poimin albumeistani viime helmikuiselta Dhakan-matkaltani kuvia ihanista bengalitytöistä.

Nämä tytöt ovat välitunnilla, ja siinä mielessä onnekkaita, että vain neljäsosa lapsista Bangladeshissa käy koulua. Viidennes 5-14-vuotiaista on lapsityöläisiä.

Dhakassa saa pienistä tytöistä toisenlaisiakin kuvia, ja siksi tunteet käyvät sekaviksi näitä iloisia kuvia katsellessa. Kotikunnan kouluruokakeskustelukin saa uusia sävyjä, kun tätä jää miettimään. Tai oikeastaan keskusteluun ei huvitakaan enää osallistua.

Pidetään kaikki maailman ihanat tytöt mielessä. Kunpa useampi tyttö saisi edellytykset olla oma, ihana itsensä. Suomalainen Fida on Dhakassa antamassa mahdollisuuksia hyvään elämään slummien bengalilapsille. Lue upeasta slummikouluhankkeesta täältä.

Hyvää Tyttöjen päivää kaikille meille tytöille ja myös niille, jotka toivovat tyttöjen elämään hyvää. Kunpa tytöksi syntyminen voisi olla onni kaikkialla maailmassa, yhtä lailla kuin pojaksikin.

Vaniljaisia kuppikakkuja, ah

Olen siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen. Tilanne tuli ihan yllättäen, odottamatta, kaakonpuoleiselta vasemmalta takaa. Töistä kotiin tullessani jo rapulla sieraimiin tulvi vastapaistetun jonkun-ihanan-vaniljaisen tuoksu. Uusi ihmeellinen elämänaika! Saan lämpimäisherkkuja, vaikka en itse laita tikkua ristiin tahi uuniakaan päälle.

Laps oli kaverinsa kanssa leiponut näitä kuppikakkuihanuuksia, jotka tuossa kuvassa. Kuorrutteen värjäsivät kolmella eri sävyllä, vaivoja säästämättä, pikku esteetikot. Maistuivat taivaallisen ihanille: ehkä parhaat syömäni leivokset ikinä.

Pyhä mehtä pyhäpäivänä

Pyhähäkin kansallispuisto tuoksui tänään tuoreelta keväältä. 

Ja tältä se mehtä tänään näytti. Huh.

  

Se maistui makkaralta, nokipannukahvilta ja kääretortulta. Tuntui auringonpaisteelta poskilla ja tulvalta vasemmassa lenkkarissa. Kuulosti tikantakutukselta ja mummon äänekkäältä puhelulta metsän rauhassa.

Kuvia tuli reissulla ropsuteltua kuin huomaamatta pari sattaa, tässä muutama.

  

Tekee ihmisen perin juurin tyytyväiseksi, tämmöinen päivä. Ainakin meidät mehtäläiset.

Jospa te ulkomehtäläiset äitienpäivänviettäjätkin pääsitte näiden kuvien myötä mehtätunnelmaan. Istanbul ja Espoo, ho-hoi!

Onni ja ilo olkoon suvun äideille!

Jenny Katherine Heigl

Niin hauskaa hupia on tämä Ketä julkkista muistutat -leikki, johon loistomahkut tarjoaa MyHeritage.com -sivusto. Voisin käyttää tuntikausia kuvamuunnoksiin [ja olen tainnut käyttääkin...] ja perheenjäsentenkin soveltuvimmat kasvokuvat on jo kokeiltu moneen kertaan. Parhaan tuloksen antavat kasvokuvat, jotka on otettu suoraan edestä. Ilme saa olla hymy tai totinen, mutta irvistysilmettä välttäisin: se antaa ei-niin-toivottuja näköisyystuloksia.

Koukuttavaa on kokeilla eri kuvilla, koska tulokset vaihtelevat hieman kuvakulmien mukaan. Ihanin ja herkimpiä tunteita herättänyt tilanne julkkisnäköisyysvertailuissa oli se, kun sain 78% osuman lapsuuden fanituskohteeni, Shirley Templen kanssa. Oih.

Celebrity morph -toiminto on huippu. Se tekee kuvamuunnoksen, joka tekee muutamassa sekunnissa minusta.... Katherine Heiglin, poks. :) Ja taas takas, pöh. >:/


MyHeritage: Celebrity Morph - Roots - Vintage photos

Tyckään Vickanista!

Foto: Gunnar Ask/Scanpix

...vaikka kuninkaalliset eivät mitenkään muuten ole erityisesti koskaan sykähdyttäneet. Seuraan kuninkaallisten elämää lähinnä kiinnostavana sosiaalis-psykologisena ilmiönä. Mutta Victoria. Jostain syystä Victoria poikkeaa muista prinsessatar-ihmisistä: hän tuntuu melkein kuin tutulta ihmiseltä. Sellaiselta, jota voisi pyytää kahville tiistaina töiden jälkeen, kuulumisia vaihtamaan. :)

Jokunen vuosi sitten (edit: check. vuonna 2003) menin hetken mielijohteesta katsomaan Victoriaa, Silvia-mammaa ja Kung-Kallea Tikkakosken lentokentälle, hah-haaa. >:) Olivat lähdössä Jyväskylän vierailultaan takas kotio Tukholmaan. (vai oliko se Karl Gustav sittenkään paikalla, en muista...) Kyl-lä, tunnistin erityisesti Victorian aina-yhtä-tyylikkäänä-hymyilevänä sieltä sadan metrin päästä. Vickanin lisäksi näin siellä verkkoaidan takana, prinsessapassissa, vanhoja kavereita, joita en ollut nähnyt moneen vuoteen! Sikälikin kannatti tuo retki lentsikkakentälle.

Foto: Finavia

No mutta, viime kesäkuussa Victoria avioitui Daniel Westlingin kanssa. On niin hauskaa, kun Danielin sukujuuret ovat osoittautuneet metsäsuomalaisiksi. Hän on siis rautalampisten kaskenpolttajien, meidän meh-tä-läis-ten, jälkeläinen! Kotipitäjäni Saarijärvi on ollut aikoinaan osa Rautalampea. Ja totta kai, perimältäni puoliksi saarijärveläisenä pohdin sitä, kuinka likeistä  s u k u a  Danielin kanssa oikeastaan ollaankaan.

Victoria-aiheen sokeripalan (omalta kannaltani) jätin loppuun: Meillä on sama nimimaku. Victorian esikoinen nimettiin Estelle Silvia Ewa Maryksi. Minun esikoiskultanuppuseni sai 11 vuotta sitten nimen Silvia Ester Emilie. Onko nimissä aika paljon yhteistä, vai tuntuuks minust vaan..? ;)

 P.s. Hämmennyin luettuani tämän Victoria-bloggaukseni: ironia tuntuu tunkevan joka rivin välistä silmille! Heiij: se  ei ollut tarkoitus! Oikeastikaan. Niin vilpittömästi tyckään Vickanista ja Danielista ja Estellestä ja ... (joo huomaan, että tilanne ei näytä yhtäään vähemmän ironiselta nyt...)

Nåå men hejdåå ändåå!
-Jenny-

 Kuvat: Ruotsin kuningashuoneen viralliset sivut, kungahuset.se

Sukupolvien ketjussa

Mummoni veli kuoli eilen. Kaikki neljä isovanhempaani ovat kuolleet, ja isoenon eilisen kuoleman myötä myös isovanhempieni kaikki sisaret. Jäin miettimään sukupolvien
k
e
t
j
u
a.
Häkellytti tajuta, että isäni ja äitini ovat nyt vanhinta sukupolvea. Suvun seuraavat suruviestit koskevat äitiäni, isääni tai heidän sisaruksiaan, todennäköisimmin siis. (näissä jutuissa kun ei kuitenkaan vuoronumeroita ole jaettu...?)

Mimia meiltä kirkolle vievän jääpolun alkupäässä.

Joku prosessi tästäkin tuntuu käynnistyvän. Oma rooli muuttuu vähitellen vastuullisemmaksi vanhempien ikääntyessä. Olo ei ole enää hetkeen tuntunut  n u o r e l t a. Tunne iän karttumisesta ei ole vaikea, eikä edes haikea. Aikansa kaikella, ja ihan kohta on omien pienten aika olla nuoria. [ihanaa. kieltäydyn ahdistumasta murkkukriiseilykamppailuiden ajatuksesta ;)] 

Tartun seuraavaksi kirjaan, joka on ollut hyllyssä jo vuosia: Raili Gothónin Vanhimmaksi sukupolveksi. Arvelen lukevani kirjaa pitkään, h i t a a s t i  ja pieninä palasina. Ei mikään nopeasti ahmittavan näköinen teos, vaikka ohut onkin.

Meidän nuorin sukupolvi värkkäsi tänään ensimmäiset IteAlustaLoppuun-marenkinsa. Aika söpöiltä näyttävät uunissa, pieteetillä pursotettuina. :) Kohta otetaan ne ulos, ja nammslurp jätskin, marjojen ja teen keralla. :]..

Tuituiii ja pus,
Jenny