Vaniljaisia kuppikakkuja, ah

Olen siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen. Tilanne tuli ihan yllättäen, odottamatta, kaakonpuoleiselta vasemmalta takaa. Töistä kotiin tullessani jo rapulla sieraimiin tulvi vastapaistetun jonkun-ihanan-vaniljaisen tuoksu. Uusi ihmeellinen elämänaika! Saan lämpimäisherkkuja, vaikka en itse laita tikkua ristiin tahi uuniakaan päälle.

Laps oli kaverinsa kanssa leiponut näitä kuppikakkuihanuuksia, jotka tuossa kuvassa. Kuorrutteen värjäsivät kolmella eri sävyllä, vaivoja säästämättä, pikku esteetikot. Maistuivat taivaallisen ihanille: ehkä parhaat syömäni leivokset ikinä.

Ihan niinku lomalla

Järvi on ihan tuossa rannassa,  ja se tekee kesäelämälle hyvää. Rauhoittaa, viilentää ja virkistää. Järvi auttaa siirtymään kesälomamoodiin iltaisin, vaikka onkin viettänyt kesäpäivän työmaalla. Sitä on ihan niinku lomalla, vaikka oikeasti ei olekaan.

 

Nämä maisemat talletan aistimuistiini. Muutaman kuukauden päästä muistot on tarpeen nostella esiin. Silloin keskitalven aikaan, kun kaipaan nähdä ulkona edes JOTAIN pidempään kuin kahden tunnin ajan vuorokaudessa. Siis ulkona. Maisemia. Mitä vaan jotain, ilman keinovaloa.

Nyt saa nauttia valosta ja vihreästä kasvusta ympärillä. Täytellä omiakin kasvuvarastoja. :) 

Bä-ä-ä-äää

Jotakin sanottava välillä täälläkin. 'Bäää' nyt sitten vaikka. Huomaan, että polulla on uusia lukijoita. Se ilahduttaa, tervetuloa seuraan!

Kaverit kuvissa ovat pikkusiskon kesäseuralaiset, jotka tapasin tänään, Köfte ja Iskender. Eikä pidä miettiä, miksi juuri nämä nimet. Usko jo, älä ajattele.







Kesäkelit on minusta olleet ihan ihanat, vaikka kireämmätkin mielipiteet ymmärrän hyvin. Työpäivinä helteettömyydestä osaa olla kiitollinen. Kaunista kuitenkin tämä keskisuomalainen kesäkuu. Kato nyt Pientä Rakasta Lumperoistakin. [kuva alla]

Rusakko sohvalla

Vähän väliraporttia nausteripinserivauvan elämästä. Nabu on kuulkaa fiksun oloinen, siihen nähden, että se on sentään vaan seitenviikkoinen. Sitäpaitti vielä Hymyn jälkeläinen. ;)

Nabu osaa jo:

- tulla käskystä luokse [jos haluaa]
- pissiä ulos [juu, ja sisälle]
- kertoa mamilleen leikkihetken alkamisesta [repimällä tätä nausteriparrasta]

- istahtaa söpösti alas käskystä [ja käskemättä]
- suhtautua agilityyn asiaankuuluvalla innolla [maassa lepääviä keppejä, koiria ja ihmisiä ylitetty häntä vipattaen ja puomikin teputeltiin alusta loppuun 'ai tästäkö saa makkaraa' -ilmeellä]

- leikkiä eri eläimiä, kuten possua [sianporsaan kiljuntaa erehdyttävästi muistuttava ääni, kun joutuu alakynteen mamman kanssa painiessaan], marsua [pienempänä lyllerönä marsuimitaatio toimi paremmin], lepakkoa [nuo dumbokorvat kun vaan nostaa pystyyn] ja rusakkoa ... [no kato nyt tuota kuvaa sohvalla makaavasta jäniksestä]

Suloinen, unettava sade

Heräsin tänä aamuna onnellisena, ah. Aamuyöllä kun alkoi sade, joka ropisi peltikattoon aamuyhdeksään asti. Nukun paremmin, syvemmin ja makeammin sateella. Lapsuudenkodissa oli peltikatto, jonka halusin omaan kotiinikin juuri tuon unetusääniefektin vuoksi. Tuntuuko ilmakin raikkaammalta sisällä asti, vai kuvittelenko vain?

Mikä kukka tämä onkaan? Kasvien nimet unohtuu aina talven aikana.
Nämä näyttivät ihan riehaantuneen yöllisestä sateesta.

 

Nyt vietetään hyvä sadepäivä sisällä puuhastellen [edit. ei piä puuhastella, jos ei taho].
Huomenna ei sada, eikä tarttekaan, koska tarkoitus on lähteä Pyhähäkin kansallispuistoon äitienpäiväretkelle.

Kumpparirakkautta

Löysin kuulkaa uudet ihanat kumpparit, joista tuli hyvähyvähyvä mieli! Voi että. Harvoin tulee kaupasta ostettavasta asiasta näin iloinen olo. [Nämä kävelivät itsekseen jalkoihini: kaverille kiitos, kun tilasit turhia tuotteita Ellokselta, ja mää sain poimia niistä tarpeellisimmat omaan koppaan.] 

Nyt ei haittaa, vaikka keli olis minkälainen kevät-talvi-loska-märkyys-öllötys: mulla on kumisaappaat, jotka sopivat joka keliin ja menoon. Tiluliii ja titityyy... :] 

Joo, ja näillä pääsee vaikka mehtälenkille Hymy Koirasen kaa. :)

 

Telkälle pesä

Tekivät pöntön telkälle ja parille muullekin lintuvuokralaiselle.
- Eikö nuita lintujenkin koteja pidä siivota? [ajatuksella: minä en ainakaan ryhdy...] kysyin katsellen ahdistuneena 'pommin jäljiltä' -olkkariamme, sairastupavaiheen jälkeistä tilannetta.  
[tilanne meillä on kyllä usein pommin jäljiltä ilman sairastelujakin]
- Huomattavasti harvemmin kuin meidän taloa, kuului vastaus. Kerran vuodessa riittää.

Ok, pietään sitten vaan nuo lintukotokiinteistöt, jos kerran tuo raksaporukka hoitaa vuosisiivoukset. [miten rentouttava kaiku onkaan VUOSIsiivouksella VIIKKOsiivouksen sijaan]

Oma kotpuoli telkälle.

Lintujen kodeista tuli mieleeni viisas ajatus, joka on palannut mieleeni monta kertaa elämän eri vaiheissa:

"En voi estää lintua lentämästä pääni yli, mutta voin estää sitä tekemästä pesää päähäni."

On itsestäni kiinni, mihin ajatukseen tartun ja mihin kiinnityn. Monenlaisia vaikutteita risteilee jatkuvasti ympärillä. Sillä on merkitystä, minkä niistä antaa vaikuttaa itseen. Ensin on ajatus, joka voi jäädä ajatukseksi, tai sitten siitä voi myös tulla puhetta. Puheen myötä herkästi myös tekoja.

Tuo ketju toiminee sekä hyvässä että pahassa. Minusta tärkeää olisi, että osaisin olla hereillä erilaisten vaikutteiden suhteen [niiden lintujen, jotka pään yli lentävät], ja osaisin poimia vaikutteista ne, joihin ajatukseni ja toimintani kiinnitän.

Linnut laulelevat söpöisen kuuloisesti, ah. Etsivät pesää ja pesäkumppania? Se on kevät nyt! Tai kohta. [ei näy kuvissa vielä, mutta eikö se riitä, että kuuluu...?]

Kuvaan pääsi myös pihalla käyskentelevä kissapossunausteri. ;)

Vettä, water, aqua, wasser, vatten!

Viime vuosina olen pyrkinyt tuomaan varovaisen rennolla otteella hyvinvointia edistäviä asioita jokapäiväiseen arkeen. Niin, että niistä hyvää oloa tuottavista jutuista tulisi luontevia, helppoja tapoja. Niinkuin vaikka hampaidenpesu: eihän sitä kukaan unohda.

Pysähdyin nyt vedenjuontiasiaa pohtimaan. Aina olen tiennyt ja ymmärtänyt, että vettä kannattaa juoda: se tekee keholle ja mielelle monenlaista hyvää. Kuitenkaan en juuri juo muuta kuin janooni, ja tiedän, että se on liian vähän. Miten oppisin juomaan riittävästi? Kumma kyllä, kahvit muistan keittää joka päivä eikä sen juominenkaan herkästi unohdu. Vettä vaan ei muista, vaikka sitä on helposti hanasta laskettavissa. Laatukin on mainio täällä meidän kulmilla.

Saapa nähdä, toimiiko tämä: Asettelin kauniille tarjottimelle kannullisen vettä ja sellaisen lasin, josta tykkään juoda. Sijoitin 'vesipisteen' kodissa paikalle, jossa sitä ei voi olla huomaamatta. Vesipisteellä on myös söötissä lasikipossa auringonkukansiemeniä: miten houkuttelevan näköisiä nekin ovat. Namsk.

Autuaaksi tekevä suihku

Minulla on suihku. Oikeammin meidän talossamme on suihku. Suihkutila on riittävän suuri ja ovessa on lukko. Luonnonvaloa tulvii pikkuikkunoista kahdesta ilmansuunnasta, pohjoisesta ja lännestä. Sen lisäksi suihkutilassa on kirkasvalolamppu, jonka napsautan tilaan loistamaan niinä aamuina, kun luonnonvalo odottaa aikaansa.

Suihkussa ei ole verhoa: siellä ei tarvita suihkuverhoa, koska roiskeet rajautuvat tilassa riittävästi kolmella seinällä ja serminpätkällä. Onneksi verhoa ei ole, koska inhoan suihkuverhoja: niillä on ikävä taipumus saalistaa suihkussa olijaa. Suihkurauha on minulle tärkeä, lähestulkoon pyhä asia, jonka varmistamiseksi teen kaiken mahdollisen, esimerkiksi lukitsen suihkutilan oven. Kimppuun hyökkivää verhoa ei saa lukittua ulos. Arvelen, että verhon saisi pidettyä aloillaan, jos perehtyisi lämpötiloihin, ilmanvaihtoon ja verhon liikkeeseen fysikaalisena kokonaisuutena. Enkä oikein jaksaisi, en.

Olen suihkussa joka aamu, ja nimenomaan olen suihkussa, en vain käy siellä. Suihkuhetkeni on oma tilani, mieleni rauhoittumisen aika. Peseytyminen tapahtuu niin rutiininomaisesti, ajattelematta, että pystyn keskittymään mielen puhdistamiseen ja rauhoittamiseen. Kiinnitän sisäisen katseeni kohti Jumalaa ja olen hiljaa.

Suihkuni veden paine on voimakas ja vesi on tarvittaessa hyvinkin kuumaa. Kuuma vesi herättelee verenkiertoni ja rentouttaa lihakset. Olen herkästi pulassa kehoni suhteen monen päivän matkoilla, jos kuuma, voimakaspaineinen suihku ei ole käytettävissäni. Lihakset jumiutuvat, ja siitä seuraa päänsärkyä. Siinä tapauksessa huolehdin normaalia tarkemmin, että huollan lihaksiani muilla keinoilla: hyvä istuma-asento, venyttelyt ja liikettä tavallista enemmän - joko reipasta kävelyä tai juoksua. Näiden lisäksi puen riittävästi päälle, ettei keho jumita outoihin asentoihin palelun vuoksi.

Minua hymyilyttää, kun ajattelen suihkuani. Tuntuu, kuin koko olemukseni hymyilisi, maksaa ja keuhkoja myöten (Eat, pray, love -elokuvan balilaisen höppäpoppa-ukkelin sanoin). Olemuksen hymy on varmaan sukua kiitollisuudelle. Kiitollisuus saa mielen nousemaan, heräämään eloon, katsomaan asioita oikeasta näkökulmasta.
Kiitollisuus valaisee mielen.