Vaniljaisia kuppikakkuja, ah

Olen siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen. Tilanne tuli ihan yllättäen, odottamatta, kaakonpuoleiselta vasemmalta takaa. Töistä kotiin tullessani jo rapulla sieraimiin tulvi vastapaistetun jonkun-ihanan-vaniljaisen tuoksu. Uusi ihmeellinen elämänaika! Saan lämpimäisherkkuja, vaikka en itse laita tikkua ristiin tahi uuniakaan päälle.

Laps oli kaverinsa kanssa leiponut näitä kuppikakkuihanuuksia, jotka tuossa kuvassa. Kuorrutteen värjäsivät kolmella eri sävyllä, vaivoja säästämättä, pikku esteetikot. Maistuivat taivaallisen ihanille: ehkä parhaat syömäni leivokset ikinä.

PavLOVEa

Kodin kuvalehden (8/2012) Viimeinen kiusaus -reseptipalstalla oli niin söötin näköiset pienet pavlovat, että kokeiltava oli. Etenkin, kun pikkunen siskonen oli kylässä, ja se on toisinaan niin innokas keittiöpuuhastelija.

Perinteinen pavlova on marenkinen kakku, mutta nämä söpöläiset ovat omia pikku leivoksiaan. Reseptissä KK:n sivuilla huomioni kiinnittivät vaniljakastikkeen päällä lepäilevät granaattiomenan siemenet. Granaattiomppu ja vanilja nimittäin kihlautuvat, ah ihanasti. Granaattiomena tuli tutuksi isosiskon luona Istanbulissa viime marraskuussa, kun sitä syötiin hedelmäsalaatissa ja vaniljajäätelön keralla. En ole osannut kotoisten markettien tiskeiltä granaattiomenaa edes huomata.

pikkuinen pavlova-leivos vaniljavaahdolla ja mustikoilla [namsk]

Meidän pienet pavlovat tehtiin KK:n reseptiä mukaillen. Granaattiomenoita ei ollut saatavilla, kun nyt ei olla Istanbulissa vaan Saarijärvellä. Mustikat käyvät melkein mihin tahansa makeaan seuraan, varsinkin vaniljan kaveriksi. Mustikoita siis. Ohjeen vaniljakastike korvattiin vaniljavaahdolla. [Sekoitettiin Ekströmin valmiiseen vanhanajan vaniljakastikkeeseen kermavaahtoa. Ei kaivannut lisäsokeria] Tykkään kuohkeasta vaahdosta kastiketta enemmän.

Vähän äkkimakkeeta, mutta hyvää silti. Vaniljavaahto kannattaa jättää vähemmän makeaksi, koska marenki tekee leivoksesta imelän joka tapauksessa.

Tiramisuuuh...

Tiramisu on ihmeellisen hieno herkku. Harvalla sellaisella jälkkärillä, joka ei sisällä suklaata, on tiramisun kaltainen vaikutus kehoon ja mieleen. Elämäni parhaan tiramisun söin kesällä 2010 Italiassa, Limone sul Gardalla, Bar Pasticceria Gian Martin -nimisessä konditoria-baarissa.

[Tässä kornihko mainosmusavideo Limone sul Gardasta, "Limone, my love". Naiiviudessaankin video on aika söötti, ja kuvastaa hienosti kohteen ainutlaatuista tunnelmaa. Limone on mainio perhelomakohde: kaunis, turvallinen ja tunnelmallinen.]

Astuin sisään Gian Martin -baariin sattumalta vessaa etsiskellessämme. Paikka ei ollut erityisen houkutteleva tai tunnelmallinen miljööltään. Paikallista väkeä kulki kuitenkin sisään ja ulos tiuhaan, take-away-tuotteita noutaen, mikä on aina hyvä merkki. Päätin hetken mielijohteesta tahtoa vessakäynnin lisäksi iltapäiväkahvit tiramisun kera. Leivonnainen oli, ah ihmeellisen ihanaa: juuri niin täyteläistä, kuohkeaa ja tasapainoisen maukasta kuin paras tiramisu voi olla. Kiittelin tarjoilijaa vuolaasti, ja hän kertoi ylpeänä, että heidän leipomonsa on tiramisustaan kehuttu. Hän pahoitteli vain sitä, etten päässyt maistamaan tuotetta parhaimmillaan: muutaman tunnin painumisen myötä se olisi ollut kuulemma vieläkin herkullisempi. 

Toiseksi paras tiramisu yllätti isosiskon illallispöydässä: suu-ren-mois-ta maun ja rakenteen tasapainoa! Sisko oli saanut reseptin ystävältään, ja näin minullakin oli onni saada se haltuuni. Minusta tiramisun pitää olla kuohkea, täyteläinen ja raikas. Se ei saa olla liian makea, eikä myöskään liian ärhäkkä: mausteet (espresso ja alkoholi) eivät saa puskea kitkeränä läpi. Tässä haltuuni päätynyt suosikkiresepti:

 TIRAMISU

2,5 dl espressokahvia

0,5 dl marsalaviiniä (tai konjakkia, portviiniä, amarettoa, rommia tai vaikka yhdistellä kahta)

5      kananmunaa

1 dl   sokeria

500g mascarpone-juustoa

200g savoiardi-keksejä (pakkauksessa on 150g, ja minusta sekin riittää)

Pinnalle:

1/4 dl tummaa kaakaojauhetta


Mausta jäähtynyt kahvi viinillä.

Erota keltuaiset valkuaisista ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
Lisää sokeri sokeri keltuaisten joukkoon ja vaahdota seos.
Sekoita keltuaisvaahtoon mascarpone ja valkuaisvaahto.

Kasta yksitellen puolet kekseistä maustettuun kahviin ja asettele ne vuoan pohjalle sokeripuoli ylöspäin. Keksin alapuoli siis kastellaan.

Levitä päälle puolet täytteestä ja toista tämä. 

Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. 

(Minusta kannattaa odottaa seuraavaan päivään.)

Siivilöi pinnalle kaakaojauhe.

Kuvan tiramisu on tehty kulhoon, johon ei ole tarpeen tehdä varsinaisia keksikerroksia: keksit laitetaan sinne tänne, vuoroin massan kanssa. Jos haluat rakenteeltaan selkeän, kakkumaisemman tiramisun, tee se nelikulmaiseen vuokaan, johon laitat kaksi kerrosta, ohjetta seuraten.

Siskon +/-10-vuotiaat lapsetkin pitävät tiramisusta. Meidän saman ikäluokan muksut puolestaan syövät vaahtomassaa, mutta jättävät lautaselle kahvilla maustetut keksiosat.

Kevätaurinko siivilöi valoaan sunnuntaiaamun brunssipöytään. Poistunkin nauttimaan tiramisustani maitokahvin keralla, mmm...