Lunta, jäätä ja pohjoista valoa

Yönseutu levitti ohuen lumikerroksen maan pinnalle. Tuntuu onnekkaalta nousta näihin maisemiin, etenkin, kun kotimaisemissa sataa kuulemma harmaata vettä.

Onnekasta sekin,  että Nabu-nappisilmä nukkui ensimmäistä kertaa koko yön ilman levottomuuksia. Alkaa tottua lappilaiseen elämäntyyliin tuokin: jokaiseen naapurin huskylauman ulvahdukseen ei tarvitse herätä kommentoimaan.

Aurinko ja kuu samassa kuvassa päällekkäin. Aika suloinen tunnelma.

'Kuinkas suloinen minä olen? [Ja uljaskin vielä.] Kuvausjärjestelyissä huomioitiin, miten upeasti pohjoisen auringonnousun valo kultaa turkkini.' Nabu aurinkokuu-ilmiötä ihailemassa.
















Savumerkkejä lähetellään, että saan kuuman aamusuihkuni. Ei tarvita kuin ajatus, kun isä on jo laittanut tulen vesipadan alle. Ylellisyyttä. :-)

Muutama tunti sitten Pitkäjärvi jäätyi. Kun olisi malttanut herätä aiemmin, olisi päässyt seuraamaan hetkiä, kun vesi kiinteytyy vähitellen, kohta kohdalta jääksi. Onneksi ehdin ottaa eilen ja toissapäivänä kuvia Hetasta mustana. Enpä arvannut, että tänään olisi jo myöhäistä.

Rusakko sohvalla

Vähän väliraporttia nausteripinserivauvan elämästä. Nabu on kuulkaa fiksun oloinen, siihen nähden, että se on sentään vaan seitenviikkoinen. Sitäpaitti vielä Hymyn jälkeläinen. ;)

Nabu osaa jo:

- tulla käskystä luokse [jos haluaa]
- pissiä ulos [juu, ja sisälle]
- kertoa mamilleen leikkihetken alkamisesta [repimällä tätä nausteriparrasta]

- istahtaa söpösti alas käskystä [ja käskemättä]
- suhtautua agilityyn asiaankuuluvalla innolla [maassa lepääviä keppejä, koiria ja ihmisiä ylitetty häntä vipattaen ja puomikin teputeltiin alusta loppuun 'ai tästäkö saa makkaraa' -ilmeellä]

- leikkiä eri eläimiä, kuten possua [sianporsaan kiljuntaa erehdyttävästi muistuttava ääni, kun joutuu alakynteen mamman kanssa painiessaan], marsua [pienempänä lyllerönä marsuimitaatio toimi paremmin], lepakkoa [nuo dumbokorvat kun vaan nostaa pystyyn] ja rusakkoa ... [no kato nyt tuota kuvaa sohvalla makaavasta jäniksestä]

Ihan pihalla

Minä oon ensimmäistä kertaa hetkeä pidempään pihalla. Tänään oli kotiväen mielestä sopiva keli.

 

 

Aika jännäähän tämä on, mutta suhtaudun asioihin aika coolisti yleensä [viiden viikon kokemuksella]. Katellaan täältä housunlahkeen takaa, ja ryömitään esiin sitten, kun kaikki näyttää turvalliselta.

Jännittää kyllä aika paljon. Mamma tuossa vieressä vaan härnää ja tökkii minua, kun minä vapisen ja ihmettelen. Joo-o, on se minun biologinen äiti. Ulkonäkögeenit tulee isän puolelta, sanovat.

Nausteri-pinserin identiteetillä voin sanoa, että ulkomaailmaan voi tutustua ihan reippaasti. Tässä mitään sen kummallisempaa, kun nuuskitaan vähän kuviota ja painellaan sitten menemään.

Pus. Nabu

Mehtälenkillä

 Kevät ei ole ikinä ollut oma vuodenaikani. Silti täytyy myöntää, että aika juhlavaa oli tallustaa lumettomassa lähimetsässä, ilta-auringonpaisteessa oman lauman kanssa. Jäälle ei enää voi mennä, mikä tarkoittaa väkisinkin kevään vihdoin tulleen. Sehän on sitten kesäkin ihan kohta.

Vähän on turkki takussa ja viikset likaset, mutta enkö minä ole siltikin nätti. ;)

Puut ovat ihania. Joko kasvamassa omalla paikallaan, mutta myös pinottuna tai sahattuna, hiottuina pintoina. Aina ne tuoksuvat ihmeellisen hyvälle.

Käytiin lintujakin kahtelemassa ja kuuntelemassa, mutta kun lintulajeista on kyse, muistini pyyhkii kaiken nähdyn ja kuullun saman tien pois. Se on kyllä kummallista, miten valikoivasti aivojen lokerot tuntuvat toimivan: Jotkut asiat löytävät pysyvät paikkansa muistissa saman tien, eikä tarvitse edes miettiä. Toisia asioita täytyy tankata ja harjoitella, ja sittenkin ne vaan unohtuvat. No, lauma saakoon loistaa tässä(kin) asiassa. Onpahan, keneltä kysyä.

Tervetuloa, uusi hauvavauva!

Meillä on perheessä uusi jäsen: mininausterimme Hymy sai sektiolla tyttöpennun sunnuntaina. Pennusta tuli yllättäen paljastassuinen savolainen, kun lähin eläinklinikkapäivystys oli Kuopiossa asti. Yritämme kasvattaa sen kuitenkin keskisuomalaisille tavoille asap. ;)

Ikä 2 tuntia, paino 215g. Alla pehmoinen mamma, joka nukkuu vielä sektion jäljiltä.

Minä ja mami, pus.

Hymyn sulho on kääpiöpinseri, eli pentu on kääpiösnautseri-pinseri. Väri näyttää periytyneen ruskealta pinseri-iskältä, mutta kiinnostava on tuo harmaa sävy kaulassa ja mahassa. Myös mustat korvat, tassut ja häntä ovat aika hauskannäköiset. Kauunis.