Sukupolvien ketjussa

Mummoni veli kuoli eilen. Kaikki neljä isovanhempaani ovat kuolleet, ja isoenon eilisen kuoleman myötä myös isovanhempieni kaikki sisaret. Jäin miettimään sukupolvien
k
e
t
j
u
a.
Häkellytti tajuta, että isäni ja äitini ovat nyt vanhinta sukupolvea. Suvun seuraavat suruviestit koskevat äitiäni, isääni tai heidän sisaruksiaan, todennäköisimmin siis. (näissä jutuissa kun ei kuitenkaan vuoronumeroita ole jaettu...?)

Mimia meiltä kirkolle vievän jääpolun alkupäässä.

Joku prosessi tästäkin tuntuu käynnistyvän. Oma rooli muuttuu vähitellen vastuullisemmaksi vanhempien ikääntyessä. Olo ei ole enää hetkeen tuntunut  n u o r e l t a. Tunne iän karttumisesta ei ole vaikea, eikä edes haikea. Aikansa kaikella, ja ihan kohta on omien pienten aika olla nuoria. [ihanaa. kieltäydyn ahdistumasta murkkukriiseilykamppailuiden ajatuksesta ;)] 

Tartun seuraavaksi kirjaan, joka on ollut hyllyssä jo vuosia: Raili Gothónin Vanhimmaksi sukupolveksi. Arvelen lukevani kirjaa pitkään, h i t a a s t i  ja pieninä palasina. Ei mikään nopeasti ahmittavan näköinen teos, vaikka ohut onkin.

Meidän nuorin sukupolvi värkkäsi tänään ensimmäiset IteAlustaLoppuun-marenkinsa. Aika söpöiltä näyttävät uunissa, pieteetillä pursotettuina. :) Kohta otetaan ne ulos, ja nammslurp jätskin, marjojen ja teen keralla. :]..

Tuituiii ja pus,
Jenny