Antoivat minulle sian

Äitienpäivän aamu, ja sain possun vuoteeseen. Se on sijoitussika, sanoivat. Possu itse oli onneksi hiljainen luonnoltaan, mutta sen sisällä kahisi lupaavasti: moiseen kahinaan tarvitaan ainakin kaksi, päättelin. Hetken jouduin vielä jännittämään, minkä värisiä kahisevia possu masussaan piilotteli.

Possu toteutti toiveeni. Sanoin jokunen päivä sitten miehelleni, että JOS olet ajatellut muistaa minua äitienpäivälahjalla, toivon, että jättäisitkin lahjan ostamatta, ja antaisit saman summan kylmänä käteisenä - lämpimin ajatuksin kuitenkin. Toiveeni taustana on päätökseni aloittaa säästämisprojekti: haaveideni saunamökki nousee kotirantaan sitten, kun rahat ovat kasassa. Sijoitussika on siis startti tälle projektille. 

Yllättävän mieluisalta tuntuu se, että ensimmäistä kertaa kannattelen ihan omaa taloudenpitoon liittyvää projektia. Yleensä olemme tehneet talousratkaisut enemmän tai vähemmän yhdessä. Tilitkin ovat yhteiset, ja raha-asiat on hoidettu lähinnä siltä pohjalta, kumpi mitäkin ehtii ja muistaa. Tuhlattukin on samalta pohjalta: kumpi mitäkin  ehtii ja muistaa. Olen kyllä ehtinyt, ja muistanutkin...

Miksi ihan oma säästöprojekti,  jos homma on yhdessä kuitenkin kohtalaisen hyvin toiminut jo vuosia? No esimerkiksi näistä syistä:

• Säästämismotivaatio on ihan toinen, kun kasvava rahakeko on kerätty omin voimin, eikä huku perheen moniin (pääsääntöisesti ulospäin kulkeviin) kassavirtoihin.

• Mieheni ei priorisoi rantamökin rakentamista, kuten minä, ja siksi muut taloushaasteet tuntuvat menevän mökkiprojektin ohi. 

• Riittävän ihana, ja kuitenkin realistinen unelma tekee ihmeitä: Pihistelykin on hauskaa, kun söpöinen rantamökki siintää haaveissa.

• Rahoittamalla mökin, lunastan luonnollisesti myös oikeuden päättää sisustuksesta ynnä muista projektiin liittyvistä ratkaisuista. Tästä ei ole varsinaisesti kotona vielä juteltu, mutta tämä lienee aika selvää...?

Nyt sikaa syöttämään...