Tervetuloa, Mieli Joulunen!

Mieli Joulunen poikkesi tänään kylään. Mikä ihaninta, monta pientä merkkiä viittaa siihen, että vierailu kestää pidempään kuin normikyläreissu. En usko, että se lähtee pois vielä moneen viikkoon. Kuukauden päästä on jo aikakin, mutta jos joku tai jokin uhkaa sen kyläreissua luonani ennen 26.12., aion tehdä kaiken tarpeellisen, jotta se viihtyisi vielä.

Mikä sai Mieli Joulusen tulemaan juuri tänään luokseni? Kovin olin stressaantuneella mielellä aiemmin päivällä, niihin aikoihin, kun tähän vuodenaikaan alkaa ulkona hämärtää. Paljon puuhaa ja liian vähän energiaa, pimeän pistettyä hermostoa uuteen järjestykseen, kuten jokaisena marraskuuna. Elimistö käskee vaipua talviunille tai vähintäänkin rajoittaa kaikkea sellaista toimintaa, joka ei ole elossapysymisen kannalta välttämätöntä. Laitoin facen tilapäivitykseksi "Pimmeetä." Kaverini vastasi siihen: "Mutta jotain valkeaa laskeutuu juuri maahan!" En olisi tiennyt lumisateesta mitään ilman fb:tä istuessani sisätiloissa, kun ulkona oli jo niin pimeää. Tuosta lumitiedosta mieliala koheni hitusen verran ja siinä Mieli Joulunen alkoi jo valmistella kyläreissuaan luokseni.

Kun sitten ajelin pyryssä illaksi kirkkoon adventtikonserttiin, ilmassa oli jo jouluisen tunnelman lupausta. Sattui vielä niin, että Tenori Olavi Suominen, pikkusiskonsa Tuuli viulunsa kanssa ja Liisa Pimiä flyygelin takana olivat ihan selvästi viettäneet aikaa Mieli Joulusen kanssa valitessaan illan ohjelmistoa. Minun oli näppärää napata Mieli siitä mukaan, huikean kauniin konsertin jälkeen. Mieli Joulunen ei säikähtänyt edes konsertin aikana auton peittänyttä märkää lumikerrosta, joka oli lumiharjan puuttuessa kaavittava pois hanskapelillä. Se kapusi vain lumitöiden jälkeen iloisesti autoon, ja tuli kanssani ihan kotiin asti. Sen seura pistää hymyilemään sisäänpäin.