Olen nainen, äiti, vaimo, tyttö, isosisko, keskisisko, pikkusisko, kävelijä, etsijä, opettaja, oppilas, tytär, kirjoittelija, hauturi, kasvattaja, avantouimari, nuori (35), aikuinen (35), keski-ikäinen (35), ikääntynyt (35), kokkailija, nautiskelija, kakuntekijä, kristitty, hoitaja, esteetikko, tukija, tuettava, ystävä, lukija, rukoilija, melankolikko, liikenainen, rakastaja, analyytikko, keittiöpsykologi, sohvasosiologi, maalainen, sanailija, mehtäläinen, pikkuinen, kuljeskelija, puutarhanhoitaja, pohdiskelija, matkailija, sosiaalinen erakko, omakotiasuja, empaattinen, kipeästi kiltti mutta oikenemassa, impulsiivinen, tasapainoinen, kuuntelija, pieneksi kasvamassa, intuitiivinen, koiranystävä, sukurakas, suihkufani, agilitaaja, rajanvetäjä ja tunnelmanluoja.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Polulla Tao Taon kanssa

Kasvoin Maija Mehiläisen, Tao Taon ja Peukaloisen kanssa kimpassa. Sinä, joka olit olemassa 80-luvulla, ja kuitenkin siinä vaiheessa vielä sopivan pikkuinen, kuuntelepa tämä juutubetus:



Missä salo sinertää, ja nurmi on kauniin vihreää,
ja kaikki on niin rauhaisaa.

Hiljaa puro solisee, ja kauniit kukat kuiskailee,
ja elämä on leppoisaa.

Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on. x2

Missä salo sinertää, ja ruoho on kauniin vihreää,
ja kaikki on niin rauhaisaa.

Hiljaa puro solisee, ja kauniit kukat kuiskailee,
ja elämä on leppoisaa.

Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on.
Pieni pandakarhu on. x2 

Huokaus...tuleepa nostalginen olo  tuota kuunnellessa, ja myös turvallinen, hyvä mieli. Toisaalta, mietin myös sitä, miten iso merkitys pienen ihmisen kasvulle voi olla tv-ohjelmalla. Minulle Tao Tao -pandakarhusöpöliini ainakin oli hurjan tärkeä, melkein kuin rakas sukulainen. Ensimmäinen esitelmä koulussa pidettiin muistaakseni viidennellä luokalla, ja itse valitsin aiheekseni Jättiläispandan - Tao Taon innoittamana tietty. Jätin kuitenkin siinä vaiheessa kertomatta kavereille Tao Tao -faniudestani: 11-vuotiaana tuntui liian lapselliselta fanittaa panda-animaatiohahmoa. Nykyään olen jo sen verran sinut identiteettini kanssa, että rohkenen tulla kaapista ulos asian kanssa.

TaoTao oli hyvä, ja hyvä  lastenohjelma. Ensimmäisellä hyvällä tarkoitan huonon vastakohtaa ja toisella hyvällä pahan vastakohtaa, eettisesti hyvää ja oikeaa. Tao Tao oli hahmona riittävän fiksu pyytämään apua ja neuvoja viisaammaltaan, ja siinä mielessä loistava roolimalli pikkuihmiselle. Turvallista ja ihanaa oli se, että kaikki kääntyi aina ohjelman loppuun mennessä hyväksi, vaikka kaikki ongelmat eivät ratkenneetkaan, eikä paha kadonnut mihinkään.

Eivätkö vanhat lastenohjelmat olleet sanomaltaan pehmeämpiä ja tunnelmaltaan lempeämpiä, eettisesti jotenkin selkeämpiä? Meneekö havaintoni nostalgian piikkiin? Nostalgiaa ja kaihoa on nimittäin selvästi jo ilmassa, sen verran keski-ikäinen taidan olla. Jo usean vuoden ajan olen huomannut ajatuksissani aloittavani monen repliikin muksujen kanssa:
"  Kuulkaas silloin, kun minä olin lapsi..." 
Yritän kuitenkin nielaista repliikkieni alut, ja siirtyä suoraan siihen, mikä olikaan kasvatustilanteen tavoite ja tarkoitus. Syy näille nielaisuille on saman tehokeinon toiston välttäminen, jottei sen mahti heikkenisi. Kuulkaas, nimittäin silloin, kun minä olin lapsi, tuota tehokeinoa nimittäin käy-tet-tiin meillä kotona...
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti