Olen nainen, äiti, vaimo, tyttö, isosisko, keskisisko, pikkusisko, kävelijä, etsijä, opettaja, oppilas, tytär, kirjoittelija, hauturi, kasvattaja, avantouimari, nuori (35), aikuinen (35), keski-ikäinen (35), ikääntynyt (35), kokkailija, nautiskelija, kakuntekijä, kristitty, hoitaja, esteetikko, tukija, tuettava, ystävä, lukija, rukoilija, melankolikko, liikenainen, rakastaja, analyytikko, keittiöpsykologi, sohvasosiologi, maalainen, sanailija, mehtäläinen, pikkuinen, kuljeskelija, puutarhanhoitaja, pohdiskelija, matkailija, sosiaalinen erakko, omakotiasuja, empaattinen, kipeästi kiltti mutta oikenemassa, impulsiivinen, tasapainoinen, kuuntelija, pieneksi kasvamassa, intuitiivinen, koiranystävä, sukurakas, suihkufani, agilitaaja, rajanvetäjä ja tunnelmanluoja.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Ihan pihalla


Minä oon ensimmäistä kertaa hetkeä pidempään pihalla. Tänään oli kotiväen mielestä sopiva keli.
 

Aika jännäähän tämä on, mutta suhtaudun asioihin aika coolisti yleensä [viiden viikon kokemuksella]. Katellaan täältä housunlahkeen takaa, ja ryömitään esiin sitten, kun kaikki näyttää turvalliselta.






Jännittää kyllä aika paljon. Mamma tuossa vieressä vaan härnää ja tökkii minua, kun minä vapisen ja ihmettelen. Joo-o, on se minun biologinen äiti. Ulkonäkögeenit tulee isän puolelta, sanovat.


Nausteri-pinserin identiteetillä voin sanoa, että ulkomaailmaan voi tutustua ihan reippaasti. Tässä mitään sen kummallisempaa, kun nuuskitaan vähän kuviota ja painellaan sitten menemään.

Pus. Nabu

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Mehtälenkillä



 Kevät ei ole ikinä ollut oma vuodenaikani. Silti täytyy myöntää, että aika juhlavaa oli tallustaa lumettomassa lähimetsässä, ilta-auringonpaisteessa oman lauman kanssa. Jäälle ei enää voi mennä, mikä tarkoittaa väkisinkin kevään vihdoin tulleen. Sehän on sitten kesäkin ihan kohta.

Vähän on turkki takussa ja viikset likaset, mutta enkö minä ole siltikin nätti. ;)







Puut ovat ihania. Joko kasvamassa omalla paikallaan, mutta myös pinottuna tai sahattuna, hiottuina pintoina. Aina ne tuoksuvat ihmeellisen hyvälle.

Käytiin lintujakin kahtelemassa ja kuuntelemassa, mutta kun lintulajeista on kyse, muistini pyyhkii kaiken nähdyn ja kuullun saman tien pois. Se on kyllä kummallista, miten valikoivasti aivojen lokerot tuntuvat toimivan: Jotkut asiat löytävät pysyvät paikkansa muistissa saman tien, eikä tarvitse edes miettiä. Toisia asioita täytyy tankata ja harjoitella, ja sittenkin ne vaan unohtuvat. No, lauma saakoon loistaa tässä(kin) asiassa. Onpahan, keneltä kysyä.


lauantai 14. huhtikuuta 2012

Mun Pariisi - Mon Paris !

Muutama ote omasta rekisteristäni huhtikuiselta matkalta. Mon Paris.

Kukkivat magnoliat. Koko kaupunki näytti olevan menossa naimisiin. Magnolian terälehtiä kengänpohjissa. 





Heleän vaaleanvihreät lehmukset, kirkas huhtikuinen valo.


Macaron-leivokset.  La paikka, josta käydä poimimassa omansa: Ladurée.





Pienet liekit kirkon alttarilla.





Kadut tulvillaan tunnelmaa ja historiaa.








Taidetta joka askeleella, kaduilla ja kujilla.








Naurua, ilon ja onnen kyyneleitä.




Au revoir. Tapaamme pian.