Olen nainen, äiti, vaimo, tyttö, isosisko, keskisisko, pikkusisko, kävelijä, etsijä, opettaja, oppilas, tytär, kirjoittelija, hauturi, kasvattaja, avantouimari, nuori (35), aikuinen (35), keski-ikäinen (35), ikääntynyt (35), kokkailija, nautiskelija, kakuntekijä, kristitty, hoitaja, esteetikko, tukija, tuettava, ystävä, lukija, rukoilija, melankolikko, liikenainen, rakastaja, analyytikko, keittiöpsykologi, sohvasosiologi, maalainen, sanailija, mehtäläinen, pikkuinen, kuljeskelija, puutarhanhoitaja, pohdiskelija, matkailija, sosiaalinen erakko, omakotiasuja, empaattinen, kipeästi kiltti mutta oikenemassa, impulsiivinen, tasapainoinen, kuuntelija, pieneksi kasvamassa, intuitiivinen, koiranystävä, sukurakas, suihkufani, agilitaaja, rajanvetäjä ja tunnelmanluoja.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hetki kuin tuhat vuotta


Aikaa ja sen kulumista mietin. Hetkiä, minuutteja, päiviä, vuosia.

Sen muutaman hetken aikana, jona leipä paahtuu, ehdin lukea vaikkapa yhden blogikirjoituksen. Tai siivota koiranpennun jätöksen olkkarin nurkasta. Samassa ajassa ehtii saada myös puhelun läheisen äkillisestä kuolemasta: elämänsuunnan muuttavan puhelun. En tiedä, mihin näillä ajatuksilla pyrin. Mietin vain. Ehkä kliseisenkin oloisesti mietin, pieniltä ja lyhyiltä vaikuttavien hetkien merkitystä.

Jokainen valinta on omani, ja pienikin valinta kuljettaa polkua johonkin suuntaan. Joskus pieneltä ja vähäpätöiseltä vaikuttava ratkaisu voikin osoittautua isommaksi kuin osasi ennalta arvata. Siksi arvojen mukainen elämä ja valinnat ovat niin tärkeä, kokonaisen elämän kokoinen, pohtimisen arvoinen asia. Haluaisin osata valita kauniisti ja oikein. Niin, että valinta on niiden arvojen mukainen, joille haluan polkuni perustaa.

Eräs läheinen ihminen on puhunut niin kauan kuin muistan rakkaasta harrastuksestaan, johon hänellä ei ole aikaa. Tai tilaa. Tai muuten vain mahdollisuuksia. Hän sairastui vakavasti, ja oli vähällä kuolla, mutta selvisi sairaudestaan sittenkin. Hän alkoi heti toivuttuaan harrastamaan. Ennen ei ollut aikaa hetkeäkään. Yhtäkkiä jokainen hetki onkin kuin tuhat vuotta.

Ja tuhat vuotta kuin hetki.



Budapestin rannalla on upea Kengät-muistomerkki I maailmansodassa Tonavaan ammuttujen muistolle.

Tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut herättää synkeää mieltä. Pidetään aistit auki polulla, jokaisen askeleen kohdalla. Ja muistetaan pysähtyäkin välillä.

Se on maanantai,  ja viikko ihanasti alussa. Monta hetkeä mahtuu tähänkin viikkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti